Plarit kuluvat jo käytössä

Perjantai 8.4.2016 klo 9.49 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

Esityskausi ajoittuu tuttuun tapaan heinäkuulle, Lavia-viikon tuntumaan. Ks. Tapahtumakalenteri

Karkauspäivän kuvia

Perjantai 1.4.2016 klo 13.59 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

Hemmetin muistoja. Kuvaajana TS Foto & Video, Teuvo Setälä

Kauas muistot karkaavat

Torstai 24.3.2016 klo 11.29 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

Mutta kuvien avulla niistä voi pitää kauemmin kiinni.

27.-28.2.2016

Aulassa oli esillä historiaa

Vähän tuoreempaakin historiaa

Muutama vanha puku oli myös nähtävillä 

Kahvipöytä katettuna; kakut vielä odottaa kylmässä 

 

Kaksi esitystä samana päivänä, välillä pitää elpyä. 

Kiitollisena

Maanantai 29.2.2016 klo 15.12 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä, harrastajaohjaaja

Esityskausi takana, mieli täynnä kiitollisuutta ja hyvää mieltä. Suomelan sali oli täynnä katsojia, kiitos Teille kaikille! Kuten jo aiemmin on tullut mainittua, yleisö tekee näytelmän. Vaikka roolihenkilöillä on repliikit ja he elävät lavalla omaa elämäänsä, silti näytelmä on vuoropuhelua yleisön kanssa. Katsojat tarvitaan saamaan esitys aikaiseksi, katsojat tekevät myös tunnelman, antavat näyttelijöille rohkaisua, voimaa ja intoa reagoinneillaan. Sali raikui nauruista ja taputuksista; miten se onkaan ilo esiintyjän korville! 

Ilo korville oli myös iloinen puheensorina kakkukahvien ja historiaan tutustumisen lomassa.

Mielenkiintoista oli kuulla lauantain ensi-illassa Heikki Haapaniemen esitys menneistä ajoista. Erityistä juhlan tuntua toi kunniajäsentemme Helena Jyllin ja Heikki Haapaniemen sekä uusien kunniajäsentemme Arja ja Pekka Holman kukitus. Heillä kaikilla on pitkä ja vankka sijansa ja merkittävä historiansa Nuorisoseuran toiminnassa. 

Tänään oli viho viimeinen esitys. Näyttelimme aamulla Hemmetin karkauspäivän Suomelan koulun oppilaille. Kova rupeama takana, reilussa puolessatoista vuorokaudessa neljä esitystä, siinä mennään melkeinpä ammattilaisten tahtia, jos ei jo kovempaakin. Turnausväsymys alkaa väkisinkin tuntua kropassa, mutta näyttelemisen ilo pyyhkii rasituksen kolotukset.

Esityksen jälkeen oppilaat auttoivat meitä näyttämön purkamisessa. Eipä siinä kauaa "nokka tuhissut" kun kaikki matot oli ropsittu ja pakattu siististi rullattuna autoon, samoin kuin kaikki lavalla ollut rekvisiitta. Reippaille, auttaville nuorille käsille isot kiitokset!

Vielä kerran heidän lisäkseen katsojille, esiintyjille, musiikki-ja valovastaaville, keittiö-ihmisille, kakunleipojille, ihan jokaiselle järjestelyihin osallistuneille:

Porstuassa kopisee jo

Keskiviikko 24.2.2016 klo 23.15 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä, harrastajaohjaaja

Vinkkinä tulevaan

Sunnuntai 21.2.2016 klo 18.39 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä, harrastajaohjaaja

Mustasukkainen nainen tekee parempaa työtä kuin FBI

Viikko enää ja toivotamme teidät tervetulleiksi

Perjantai 19.2.2016 klo 13.45

... katsomaan näitä tilanteita livenä:

Historian havinaa

Maanantai 8.2.2016 klo 15.39 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä, harrastajaohjaaja

Hallussani on jo jonkin aikaa ollut arvokasta aineistoa, jota olen vasta varovasti silitellyt ja silmäillyt. Tiesin, että kun kirjat avaan ja sallin tutkimisen itselleni, aikaa vierähtää, enkä haluaisi nenääni nostaa teksteistä ja kuvista. Tänään olen uponnut ja uppoutunut Nuorisoseuran historiaan. Kuten arvasin, en haluaisi lopettaa lukemista. Miten upeaa, että lehtileikkeitä on säilytetty niin hyvin, pitkältä ajalta. On tehty varsin tarkkaa ja taidokasta työtä, kun on kerätty kirjoihin ja kansiin jälkipolville nähtäväksi tietoja nuorisoseuran toiminnasta. Ei tätä voi tällainen "nuori plikka" sanoiksi pukea.

Tekniikka on kehittynyt, on hienoa ja helppoa tehdä tietokoneella vaikka mitä. Mutta suurella kunnioituksella suhtaudun käsin kirjoitettuihin teksteihin. Mahtaakohan joskus tulevat sukupolvet ihastella meidän tekemiämme PowerPoint -esityksiä ja Excel-taulukoita, tietokoneelta printattuja kokousmuistioita ja Internetin uumenista löytyviä kotisivuja. Ihan hävettää, miten olen vain kerännyt kansioon lehtileikkeitä näiden kymmenen vuoden ajalta, minkä itse olen mukana seuran toiminnassa ollut. Pitäisipä ostaa iso kirja, johon ne kaikki liimaisi siististi, tai vaikka skannata ja tehdä -niinpä niin- tietokoneella leikekirja. 

Hemmetin karkauspäivän yhteydessä voit tulla katsomaan, mitä saamme esille menneistä 120 vuodesta. Alun vuosista ei ole olemassa dokumentteja, koska mitä ilmeisimmin kaikki on hävinnyt tulipalossa. En malta olla jakamatta palasta löydöistäni.  

Karkauspäivä lähestyy

Perjantai 29.1.2016 klo 12.29 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä, harrastajaohjaaja

Mitäpä tähän lisäämistä :-)

Välillä tarvitsee

Perjantai 8.1.2016 klo 17.11 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

Hemmetin vuorosanat

Torstai 7.1.2016 klo 12.15 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä, harrastajaohjaaja

Lisää pieni makupala Hemmetin karkauspäivän harjoituksista. Eilen jälleen korostui rooliin sukeltaminen ja ilmaisu. Vieras ihminen oli katsomassa harjoituksia, ja kommenttinsa oli, että vaikka vuorosanat oli vielä hakusessa, eläytyminen, äänenpainot ja tekeminen oli jo pitkällä. Näillä eteenpäin! 

Hahmottumista

Torstai 31.12.2015 klo 14.14 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

Joulunpyhät pidettiin taukoa, mutta nyt harjoitukset ovat jälleen lähteneet etenemään. Töitä pitää tehdä, jotta tulee valmista. Kesänäytelmään saatiin roolijako. Vaikka talvinäytelmä on nyt enemmän pramilla ajatusmaailmassa, luissa ja ytimissä tuntuu myös kesäteatteri. Huomaan ajatusten perukoilla alkavani pohtia omien roolihahmojeni elämää ja olemusta. Teksti saa elävyyttä, siitä alkaa muodostua visioita, kun jokaisella henkilöllä on tiedossa oma esittäjänsä. 

Hemmetin karkauspäivä kehittyy kaiken aikaa. Nautin roolistani ohjaajana yhä enemmän. Hahmot sisäistyvät esittäjiensä vartaloihin joka kerta syvemmin. Karkean paikkojen haun ja liikkumisen lisäksi alkaa tulla mukaan nyansseja; pieniä eleitä, ilmeitä, sormen liikkeitä. Miten iso harppaus roolihenkilöön, ja sitä myöten roolin kasvuun, on aina nuo roolivaatteet. Kyllä pukeutuminen vaan tekee ihmeitä! Heti löytyy eri draivi ja ote. Ei ole enää lavalla Marjoja, Sirkkoja, Merjoja, Pirjo-Riittoja ja Markkuja, vaan siellä on Amalia, Kustaava, Reeta, Ediitta ja Vihtori. Todella voi laulaa: "Sä tunsit mut ennen Markkuna, sitä miestä ei enää olekaan" Ei, ei ole, on Vihtori. Ja naiset. Naiset! :-) Laitanpa pari kuvaa eilisistä harkoista tähän maistiaisiksi. Toisessa kuvassa oli niin vauhti päällä, että tarkkaa stilliä otosta ei saatu, mutta tapahtumia voi sitten tulla tarkemmin livenä paikan päälle katsomaan.

Uusi näkökulma

Maanantai 14.12.2015 klo 21.38 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä, harrastajaohjaaja

Kaksi näytelmäprojektia päällekkäin, se on paljon pienelle seuralle. Vapaa-ajan ongelmia ei kyllä ole. Kesän näytelmä on valittu, roolijako saadaan joulun jälkeen. Syksyn mittaan olemme tehneet hyödyllisiä harjoitteita. 

Kuten, arvoisa lukija, olet varmasti huomannut, tänä talvena teemme taas myös talvinäytelmän. Pienellä porukalla valmistuu pienoisnäytelmä, Hemmetin karkauspäivä. Näytelmävalintaan sekä esitysajankohtaan vaikutti tuleva karkausvuosi ja karkauspäivä. Esitykset ajoitamme sopivasti karkauspäivän tuntumaan, 27. ja 28.2. kolme näytöstä, lauantaina yksi ja sunnuntaina kaksi. 

Ryhmä valitsi blogin-kirjoittajan ohjaajaksi. Epäröin kovasti, enhän osaa ohjata(kaan). Mutta kuten niin monasti ennenkin, hullua on helppo yllyttää ja otin haasteen vastaan ja olenkin innolla heittäytynyt tehtävääni. On mielenkiintoista miettiä tarinan ja jokaisen siihen osallistuvan kaarta, roolihahmojen luonnetta ja kohtausten kulkua. Heti alkajaisiksi tein selväksi, että yhteistyössä tämä tehdään, ehdotan asioita, samoin saa muutkin ehdotella, etsitään yhdessä sopiva toimintatapa. Ensin varsin varovasti ehdotin erilaisia lähestymistapoja. Tähän varmaan ryhmä hymähtää, että vai varovasti! Ajan mittaan rohkeuteni on kasvanut. Oli ilo oivaltaa, että eihän ole oikeaa tai väärää tapaa. Jokainen näytelmä on aina ohjaajansa näkemys. Joka tapauksessa, niin kuin kaikesta yleensäkin, 50 % tykkää, 50 % ei. Ajattelen positiivisesti,  jopa puolet tykkäävät meistä ja näytelmistämme. 

On sanottava, että debyyttini ohjaajana on helppo. Ryhmä on takuuvarmaa konkarisakkia. (Eiväthän he edes tarvitsisi ohjaajaa, kyllä he tekevät itse hyvin varmasti ja vahvasti.) On hienoa, kun sanon jotain, että kokeile tällaisella ajatuksella, niin heti lähtee. Sanoinkin, että tehän olette kuin muovailuvahaa käsissäni, taivutte toiveisiini.

Tänään harjoituksissa seurasin ilmeitä, ja nautin näkemästäni. En ole koskaan halunnut ohjaajaksi, mutta nyt ymmärrän sitäkin puolta; miten hieno on katsoa näytelmän kehittymistä, sen kasvamista ja vahvistumista. Kun tarina ja sen henkilöt alkaa tulla tutuiksi, se kasvaa koko ajan, siihen pystyy joka kerta laittamaan aina enemmän. Meillä on vielä plarit käsissä, mutta moni osaa jo pitkiä pätkiä ulkoa. Kuiskaajaa meillä ei vielä ole harjoituksissa. Joten, jos olet innostunut, tai tiedät jonkun joka voisi kuiskaajaksemme tulla, ota rohkeasti yhteyttä! Esityksissä ei kuiskaajaa tarvita, mutta harjoituksissa se on tärkeä, jotta voidaan päästää plareista irti, ja päästään täyspainoisesti tekstiä tuijottamatta treenamaan. 

Luottamus ISOLLA ÄLLÄLLÄ

Perjantai 6.11.2015 klo 13.01 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

Viime harjoituksissa paneuduimme luottamusharjoitteiden alkeisiin. Ensi kerralla jatketaan kohti syvempää luottamusta. Pistipä taas miettimään. Miten tärkeä onkaan voida luottaa toiseen ihmiseen. Jos luottamus kerran menee, se on todella vaikea saavuttaa takaisin.

Myös teatterin lavalla tarvitaan luottamusta toisiimme. Miten iso taakka jää itseltä pois kun tietää, että jokainen tekee osansa parhaansa mukaan, kaikkensa antaen. Tekee sen niin kuin on sovittu, niin kuin on ohjattu. Ei tarvitse jännittää, mitähän tällä kerralla tapahtuu. Toki jännitys on läsnä; entä jos minä tai joku muu ei muista. Kukaan ei halua kokea black out :ia ja kuitenkin niitä tulee, ihmisiähän tässä ollaan. Tulee paljon lisäjännitystä -turhaa sellaista- jos emme voi luottaa toistemme tekemiseen. 

Harjoituksissa käydään, jotta luottamus omaan tekemiseen kasvaa. Harjoitteiden kautta kasvaa luottamus koko ryhmään. Esityksissä ei enää kokeilla eri toimintatapoja eikä eri vaihtoehtoja, niiden aika on harjoituksissa.  

Seuraavia harjoituksia odotellen, kohti luottamuskasvattelua :-) 

Menneen kesän muistoja

Maanantai 19.10.2015 klo 14.13 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

Senkin uhalla, että tikulla tulee silmään, muistelen kuvin viime kesää.

Kohti uusia seikkailuja

Sunnuntai 18.10.2015 - Eija Tuomi, NS pj, harrastajanäyttelijä

Taas on aloitettu työt kohti uutta kesäteatteriesitystä. Olemme muutaman kerran kokoontuneet Otsola opiston teatteria-kurssin merkeissä. Tavoitteena on alkaa työstää ensi kesän näytelmää. Vielä ei itse näytelmä ole varmistunut, suunnitelmia kovasti on. Syksy on alkanut harjoitteiden tekemisellä. Kertakaikkisen kivaa -ja tarpeellista!- nuo harjoitteet on. Kuuntelen korvat suurella höröllä, miten ohjaajamme kertoilee teatterin tekemisestä, antaa vinkkejä ja ohjeita, salllii ja kehoittaa sallimaan, kuitenkin jokainen omia rajojaan etsimällä.

Joka kerta hän muistaa muistuttaa, miten tärkeää äänen käyttö on, miten suuri merkitys on asennolla, ja tietenkin hengityksellä. Äänen pitää lähteä lantiosta, kropan olla auki.

Teatterin tekemisessä n 20 % on se osa, että osaa vuorosanansa ja tietää missä kohtaa ne sanoo. Ei enempää?!! Loput 80 % on kaikkea muuta. Joskus ihmettelin, kun eräs ammattinäyttelijä sanoi, että vuorosanojen opettelu on näyttelemisen helpoin osa. Kyseenalaistin, koska niin ison työ opettelu kuitenkin on. Nyt alan sitäkin ymmärtää. Pikkuhiljaa on vuosien aikana auennut moni muukin asia, joita on ensin kyseenalaistanut. Kun monesta ammattaitaitoisesta suusta kuulee samoja totuuksia, tottahan niitä alkaa uskoa. Kun asiat perustellaan, ne on helpompi ymmärtää -ja näin ollen hyväksyä.   

Miten saavuttaa illuusio ja säilyttää se  koko näytelmän ajan. Roolia on elettävä, ei pidä näytellä. On heittäydyttävä, oltava läsnä.

Teatterin tekeminen on tiimityötä. Ohjaaja vertasi viime kerralla lentopalloon. Ei kukaan yksinään riitä. Jokainen tekee "läksynsä", treenaa osia itsekseen, mutta tarvitaan paljon yhdessä harjoittelemista, yhdessä tekemistä. On pystyttävä luottamaan toinen toiseensa, tehtävä oma osuus, oltava koko ajan "pelikentällä" hereillä, valmiina ottamaan pallo vastaan ja omalta osaltaan pidettävä se ilmassa, toisinaan autettava kaveria.

Totisesti teatteri on paljon enemmän kuin sanojen luettelemista. Olin ulkomailla katsomassa teatteriesitystä. En ymmärtänyt ihan kaikkea, osa reploista meni ohi ja yli. Mutta näyttelijät olivat niin läsnä esityksessään, tekivät elein, ilmein, äänenpainoin, niin mahtavaa työtä, että esitys vei mukanaan, siitä pystyi nauttimaan suuresti, vaikka joku lause jäikin pimentoon.

Meillä on taas hyvä porukka, joka on täynnä tekemisen intoa. Uskon että talvesta ja kesästä tulee antoisa.

Valot sammuivat, esirippu laskeutui

Sunnuntai 26.7.2015 klo 3.24 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

Tämän kesän näytelmä on nyt taputeltu. Iso ja lämmin kiitos Teille hyvät katsojat, jotka sateisia ja viileitä säitä uhmaten paikalle saavuitte ja meitä nauruin sekä taputuksin kannustitte! Monet kesäteatterit ovat tänä vuonna kokeneet katsojapulaa, mutta me pääsimme jopa hipomaan katsojaennätyksiä.

Viimeinen näytös esitettiin yön hämärissä, välillä valonheittimien sokaistessa silmiä. Jokaisessa esityksessä on oma tunnelmansa, viimeiseen tulee aina mukaan helpotuksen ja riemun lisäksi haikeus. Kaikki tehdään viimeistä kertaa. Aikaa on vietetty yhdessä hyvällä porukalla lukemattomia tunteja. Kun valot sammuvat, jokainen kömpii kotikoloihinsa, edessä on esityskauden jälkeinen tyhjyys. Onneksi taskun pohjalle ja sielun sopukoihin jäi paljon hyviä muistoja! Toivon että Sinullekin!

Aivan mahtavaa,

Keskiviikko 22.7.2015 klo 9.54 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

aivan mahtavaa, miten paljon yleisöä eilen illalla paikalle saapui! Kiitos jokaiselle saapumisesta sekä kärsivällisyydestä! Jos olisi ollut seinät, ne olisivat varmaan revenneet liitoksistaan. Onneksi tila sopua antaa, kuten Aune Lötjösen kaupassa sanoo. Istumapaikkoja onneksi löytyi lisää, mutta jotkut katselivat seisaaltaankin. Reittimme kulkee yleisön joukossa, joten aika iholla eilen paikoitellen olimme, toivottavasti emme kuitenkaan kenenkään varpailla! Hämmästys ja riemu pökerryttää vieläkin. Samalla taas hiipii haikeus mieliin, kun enää yksi näytös tätä tarinaa jäljellä, perjantain yönäytös klo 22. Siellä nähdään, keskellä pimenevää kesäyötä!

Väliaikapäivitys

Lauantai 18.7.2015 klo 16.47 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

Esityksistä on jo enemmät puolet takana. Turnausväsymyksestä ei vielä tietoakaan; täydellä innolla rymistetään eteenpäin! Tämän kesän säät ovat olleet mitä ovat. Sadetta on luvattu jokaiselle esityspäivälle, mutta vain viimeksi, torstaina, satoi näytelmän aikana, välillä melko reippaastikin. Säistä ja säätiedotuksista huolimatta, yleisöä on ilmaantunut mukavasti paikalle. Torstain näytöksessäkin istui sitkeää sadetakkikansaa runsaslukuisena katsomossa. 

Perjantaina osallistuimme kojussamme Lavian markkinoille. Markkinat mukaan lukien koko Lavia-viikko on tälle paikalle iso, ja säilyttänyt suosiotaan, vaikka jazzit omassa kaupungissamme samaan aikaan ovatkin. Toreilla ja turuilla on mukava tavata ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia, vaihtaa kuulumisia, ja tietenkin kuulla kommentteja teatterista. Aina kaikki palaute on tervetullutta. Kiitos kaikista kritiikeistä sekä kiitoksista! 

Vielä kolme mahdollisuutta tulla katsomaan, mikä Huuhkajanvuoren meininki on tänä vuonna. Huomenna sunnuntaina klo 14.00, tiistaina klo 18.00 sekä perjantai-iltana klo 22.00. 

Polttaa, polttaa

Torstai 9.7.2015 klo 11.25 - Eija Tuomi, ns pj, harrastajanäyttelijä

Ihan kohta, ihan kohta... taas mennään. Töitä tehty pitkin kevättä, monta harjoitus- ja talkoohetkeä vietetty Huuhkun mäellä. Lopputuloksen saatte nähdä ihan pian. Miten aina voi tulla sama loppukiri, aina sama mietintä, onko kaikki, onhan varmasti, mitä vielä?? Omalle luonteelleen ei mitään voi, kaiken toivoisi sujuvan hyvin, ja vaikka kaikkia ei koskaan pysty miellyttämään, mahdollisimman monen toivoisi olevan tyytyväisiä. Aina myös jännitän, en pelkästään omasta, vaan kaikkien, koko kokonaisuuden puolesta. Kädet tärisee, mahassa kiertää :-) Yritin laittaa tähän muutaman kuvamaistiaisen, mutta viimeaikoina on kotisivuilla ollut taas ongelmia, pahoittelen! Tule siis katsomaan paikan päälle!