Hahmottumista

Joulunpyhät pidettiin taukoa, mutta nyt harjoitukset ovat jälleen lähteneet etenemään. Töitä pitää tehdä, jotta tulee valmista. Kesänäytelmään saatiin roolijako. Vaikka talvinäytelmä on nyt enemmän pramilla ajatusmaailmassa, luissa ja ytimissä tuntuu myös kesäteatteri. Huomaan ajatusten perukoilla alkavani pohtia omien roolihahmojeni elämää ja olemusta. Teksti saa elävyyttä, siitä alkaa muodostua visioita, kun jokaisella henkilöllä on tiedossa oma esittäjänsä. 

Hemmetin karkauspäivä kehittyy kaiken aikaa. Nautin roolistani ohjaajana yhä enemmän. Hahmot sisäistyvät esittäjiensä vartaloihin joka kerta syvemmin. Karkean paikkojen haun ja liikkumisen lisäksi alkaa tulla mukaan nyansseja; pieniä eleitä, ilmeitä, sormen liikkeitä. Miten iso harppaus roolihenkilöön, ja sitä myöten roolin kasvuun, on aina nuo roolivaatteet. Kyllä pukeutuminen vaan tekee ihmeitä! Heti löytyy eri draivi ja ote. Ei ole enää lavalla Marjoja, Sirkkoja, Merjoja, Pirjo-Riittoja ja Markkuja, vaan siellä on Amalia, Kustaava, Reeta, Ediitta ja Vihtori. Todella voi laulaa: "Sä tunsit mut ennen Markkuna, sitä miestä ei enää olekaan" Ei, ei ole, on Vihtori. Ja naiset. Naiset! :-) Laitanpa pari kuvaa eilisistä harkoista tähän maistiaisiksi. Toisessa kuvassa oli niin vauhti päällä, että tarkkaa stilliä otosta ei saatu, mutta tapahtumia voi sitten tulla tarkemmin livenä paikan päälle katsomaan.