Uusi näkökulma

Kaksi näytelmäprojektia päällekkäin, se on paljon pienelle seuralle. Vapaa-ajan ongelmia ei kyllä ole. Kesän näytelmä on valittu, roolijako saadaan joulun jälkeen. Syksyn mittaan olemme tehneet hyödyllisiä harjoitteita. 

Kuten, arvoisa lukija, olet varmasti huomannut, tänä talvena teemme taas myös talvinäytelmän. Pienellä porukalla valmistuu pienoisnäytelmä, Hemmetin karkauspäivä. Näytelmävalintaan sekä esitysajankohtaan vaikutti tuleva karkausvuosi ja karkauspäivä. Esitykset ajoitamme sopivasti karkauspäivän tuntumaan, 27. ja 28.2. kolme näytöstä, lauantaina yksi ja sunnuntaina kaksi. 

Ryhmä valitsi blogin-kirjoittajan ohjaajaksi. Epäröin kovasti, enhän osaa ohjata(kaan). Mutta kuten niin monasti ennenkin, hullua on helppo yllyttää ja otin haasteen vastaan ja olenkin innolla heittäytynyt tehtävääni. On mielenkiintoista miettiä tarinan ja jokaisen siihen osallistuvan kaarta, roolihahmojen luonnetta ja kohtausten kulkua. Heti alkajaisiksi tein selväksi, että yhteistyössä tämä tehdään, ehdotan asioita, samoin saa muutkin ehdotella, etsitään yhdessä sopiva toimintatapa. Ensin varsin varovasti ehdotin erilaisia lähestymistapoja. Tähän varmaan ryhmä hymähtää, että vai varovasti! Ajan mittaan rohkeuteni on kasvanut. Oli ilo oivaltaa, että eihän ole oikeaa tai väärää tapaa. Jokainen näytelmä on aina ohjaajansa näkemys. Joka tapauksessa, niin kuin kaikesta yleensäkin, 50 % tykkää, 50 % ei. Ajattelen positiivisesti,  jopa puolet tykkäävät meistä ja näytelmistämme. 

On sanottava, että debyyttini ohjaajana on helppo. Ryhmä on takuuvarmaa konkarisakkia. (Eiväthän he edes tarvitsisi ohjaajaa, kyllä he tekevät itse hyvin varmasti ja vahvasti.) On hienoa, kun sanon jotain, että kokeile tällaisella ajatuksella, niin heti lähtee. Sanoinkin, että tehän olette kuin muovailuvahaa käsissäni, taivutte toiveisiini.

Tänään harjoituksissa seurasin ilmeitä, ja nautin näkemästäni. En ole koskaan halunnut ohjaajaksi, mutta nyt ymmärrän sitäkin puolta; miten hieno on katsoa näytelmän kehittymistä, sen kasvamista ja vahvistumista. Kun tarina ja sen henkilöt alkaa tulla tutuiksi, se kasvaa koko ajan, siihen pystyy joka kerta laittamaan aina enemmän. Meillä on vielä plarit käsissä, mutta moni osaa jo pitkiä pätkiä ulkoa. Kuiskaajaa meillä ei vielä ole harjoituksissa. Joten, jos olet innostunut, tai tiedät jonkun joka voisi kuiskaajaksemme tulla, ota rohkeasti yhteyttä! Esityksissä ei kuiskaajaa tarvita, mutta harjoituksissa se on tärkeä, jotta voidaan päästää plareista irti, ja päästään täyspainoisesti tekstiä tuijottamatta treenamaan.