Jäähyväiset ReviisorilleKeskiviikko 22.4.2020 - Pauliina Ruisniemi Kahden teatterin väkeä istuu torstaisena iltana webbikameroidensa ääressä ja tuijottelee ruudulla vaihtelevaa puhujaa. Sanoja asetellaan aika varovaisesti. Kaikilla tuntuu olevan samansuuntaisia ajatuksia, mutta miten ne nyt kauniisti muotoilisi?
Lavian Nuorisoseura ja Romulan Taiteellinen Teatteri löivät syksyllä hynttyyt yhteen. Käsittelyyn otettiin Nikolai Gogolin näytelmä Reviisori. Näytelmää luettiin, roolit jaettiin, puvutusta suunniteltiin ja esitysaikataulukin oli jo hyvällä mallilla. Helmikuussa joukko teatterintekijöitä oli jo sukeltanut syvälle näytelmään ja puhkui intoa päästä harjoittelemaan. Ensimmäistä kertaa näillä kulmilla nähtäisiin yhteisprojekti, jossa samaa näytelmää esitetään vuorotellen kahdella lavalla. Kukaan ei osannut arvata, että Suomi menisi kiinni. Alkoi piinallinen odottelu. Ehkä tämä menee muutamassa viikossa ohi. Ehkä pääsiäisen jälkeen päästään taas harjoittelemaan. Kyllä me vielä ehdimme vai ehdimmekö? Paljonkohan yleisöä saa olla kerrallaan paikalla heinäkuussa? Tulevatko riskiryhmäläiset, vaikka rajoitukset purettaisiinkin? Viime torstain tuotantopalaverissa näytti jo aika selvältä, että harrastajateatteriproduktioiden ennuste on tällaisessa poikkeustilassa huono. Se, mitä syksyllä aloitettiin, ei tulisi näkemään päivänvaloa - ei ainakaan niin, että luova prosessi saataisiin toteutettua niin kuin sen kuuluisi tulla toteutetuksi. Harjoittelu ilman selkeää päämäärää, ensi-iltaa, ei ole mielekästä eikä motivoivaa. Luovan harrastuksen pitäisi olla molempia. Torstain kokouksen lopputulema oli siis Reviisorin kannalta synkkä. Romulan Taiteellisen Teatterin ja Lavian Nuorisoseuran hyvin aloitettu yhteistyö laskostetaan kauniisti hyllylle odottamaan parempia aikoja. Molemmat teatterit tekevät tänä vuonna, mitä pystyvät tahoillaan tekemään sillä aikataululla, joka ylempää ann |
