Kohti uusia seikkailuja

Taas on aloitettu työt kohti uutta kesäteatteriesitystä. Olemme muutaman kerran kokoontuneet Otsola opiston teatteria-kurssin merkeissä. Tavoitteena on alkaa työstää ensi kesän näytelmää. Vielä ei itse näytelmä ole varmistunut, suunnitelmia kovasti on. Syksy on alkanut harjoitteiden tekemisellä. Kertakaikkisen kivaa -ja tarpeellista!- nuo harjoitteet on. Kuuntelen korvat suurella höröllä, miten ohjaajamme kertoilee teatterin tekemisestä, antaa vinkkejä ja ohjeita, salllii ja kehoittaa sallimaan, kuitenkin jokainen omia rajojaan etsimällä.

Joka kerta hän muistaa muistuttaa, miten tärkeää äänen käyttö on, miten suuri merkitys on asennolla, ja tietenkin hengityksellä. Äänen pitää lähteä lantiosta, kropan olla auki.

Teatterin tekemisessä n 20 % on se osa, että osaa vuorosanansa ja tietää missä kohtaa ne sanoo. Ei enempää?!! Loput 80 % on kaikkea muuta. Joskus ihmettelin, kun eräs ammattinäyttelijä sanoi, että vuorosanojen opettelu on näyttelemisen helpoin osa. Kyseenalaistin, koska niin ison työ opettelu kuitenkin on. Nyt alan sitäkin ymmärtää. Pikkuhiljaa on vuosien aikana auennut moni muukin asia, joita on ensin kyseenalaistanut. Kun monesta ammattaitaitoisesta suusta kuulee samoja totuuksia, tottahan niitä alkaa uskoa. Kun asiat perustellaan, ne on helpompi ymmärtää -ja näin ollen hyväksyä.   

Miten saavuttaa illuusio ja säilyttää se  koko näytelmän ajan. Roolia on elettävä, ei pidä näytellä. On heittäydyttävä, oltava läsnä.

Teatterin tekeminen on tiimityötä. Ohjaaja vertasi viime kerralla lentopalloon. Ei kukaan yksinään riitä. Jokainen tekee "läksynsä", treenaa osia itsekseen, mutta tarvitaan paljon yhdessä harjoittelemista, yhdessä tekemistä. On pystyttävä luottamaan toinen toiseensa, tehtävä oma osuus, oltava koko ajan "pelikentällä" hereillä, valmiina ottamaan pallo vastaan ja omalta osaltaan pidettävä se ilmassa, toisinaan autettava kaveria.

Totisesti teatteri on paljon enemmän kuin sanojen luettelemista. Olin ulkomailla katsomassa teatteriesitystä. En ymmärtänyt ihan kaikkea, osa reploista meni ohi ja yli. Mutta näyttelijät olivat niin läsnä esityksessään, tekivät elein, ilmein, äänenpainoin, niin mahtavaa työtä, että esitys vei mukanaan, siitä pystyi nauttimaan suuresti, vaikka joku lause jäikin pimentoon.

Meillä on taas hyvä porukka, joka on täynnä tekemisen intoa. Uskon että talvesta ja kesästä tulee antoisa.