Historian havinaa

Hallussani on jo jonkin aikaa ollut arvokasta aineistoa, jota olen vasta varovasti silitellyt ja silmäillyt. Tiesin, että kun kirjat avaan ja sallin tutkimisen itselleni, aikaa vierähtää, enkä haluaisi nenääni nostaa teksteistä ja kuvista. Tänään olen uponnut ja uppoutunut Nuorisoseuran historiaan. Kuten arvasin, en haluaisi lopettaa lukemista. Miten upeaa, että lehtileikkeitä on säilytetty niin hyvin, pitkältä ajalta. On tehty varsin tarkkaa ja taidokasta työtä, kun on kerätty kirjoihin ja kansiin jälkipolville nähtäväksi tietoja nuorisoseuran toiminnasta. Ei tätä voi tällainen "nuori plikka" sanoiksi pukea.

Tekniikka on kehittynyt, on hienoa ja helppoa tehdä tietokoneella vaikka mitä. Mutta suurella kunnioituksella suhtaudun käsin kirjoitettuihin teksteihin. Mahtaakohan joskus tulevat sukupolvet ihastella meidän tekemiämme PowerPoint -esityksiä ja Excel-taulukoita, tietokoneelta printattuja kokousmuistioita ja Internetin uumenista löytyviä kotisivuja. Ihan hävettää, miten olen vain kerännyt kansioon lehtileikkeitä näiden kymmenen vuoden ajalta, minkä itse olen mukana seuran toiminnassa ollut. Pitäisipä ostaa iso kirja, johon ne kaikki liimaisi siististi, tai vaikka skannata ja tehdä -niinpä niin- tietokoneella leikekirja. 

Hemmetin karkauspäivän yhteydessä voit tulla katsomaan, mitä saamme esille menneistä 120 vuodesta. Alun vuosista ei ole olemassa dokumentteja, koska mitä ilmeisimmin kaikki on hävinnyt tulipalossa. En malta olla jakamatta palasta löydöistäni.