Yönäytöksestä ymmyrkäisenä

Euforia vie ja valvottaa. Yönäytös takana. Se oli meille laatuaan ensimmäinen, mutta en usko että kuitenkaan viimeinen. Eipä ohjaajamme suotta sanonut tätä ehdottaessaan, että tunnelma illan hämärtyessä kohdevalojen loisteessa on paitsi yleisölle, myös katsojalle hieno kokemus. Sitä se todella oli. Olen varsin vaikuttunut! Väliaikakahvilta palatessamme alkoi hämärtää. Loppukohtauksessa valkoinen liina sekä uuni hohti luoden hienon tunnelman. Tunnelmaa lisäsi Niskavuoren yllä loistava täysikuu. Unohdin tyystin vilunikin, vaikka sää ei mitenkään lämmin ollut.

Valotan lisää kuvilla meidän valmiita lavasteita ja rekvisiittaa. Puhukoot ne puolestaan; keinukin, josta olen aiemmin keväällä kirjoittanut.

Enää yksi näytös jäljellä. Haikea olo jo nyt. Tähänkö tämä nyt päättyy? Nytkö jo? Pitkään ollaan tehty valmistavaa työtä, ja sitten yhtäkkiä esitykset ovat hujauksessa ohi. En enää kanna saavia, enkä elä Loviisan kasvutarinaa kuin yhden kerran. Vielä ehdit tulla katsomaan, jos vielä et ole käynyt. Ja vaikka olisitkin, tervetuloa uudestaan! Viimeinen näytös keskiviikkona 24.7. klo 19.00.