Välitilitys

Ajattelin, että en kirjoita tänne mitään kesken esityskauden, mutta enhän malta olla mietteitäni purkamatta. Olemme esitysten puolivälissä, kolme takana, kolme edessä. Nyt tuntuu, että olisi esityksiä saanut olla enemmänkin. Mutta päätökset on tehty realistisesti. Pieni paikkakunta, pieni teatteri, riittäisikö yleisöä sitten kuitenkaan useampiin näytöksiin. Entä meidän omat rahkeet? Tämä on kuitenkin harrastus, kaikilla työnsä ja muukin elämänsä. Kuusikin esityskertaa vaatii vankkaa sitoutumista, suuri osa kesäilloista menee ensin harjoituksissa ja talkoissa, sitten esityksissä. Jokainen esitys tarvitsee paitsi näyttelijät, myös talkooväkeä mm. väliaikakahvitukseen ja lipunmyyntiin. Kuudella esityksellä nyt mennään, ja toivon että jokainen, joka haluaa tulla meitä katsomaan, pystyy omaan aikatauluunsa tilan järjestämään.

Tunnelmat tällä hetkellä ovat erittäin hyvät. Olemme saaneet paljon hyvää palautetta, joka lämmittää mieltä ja antaa voimaa seuraaviin koitoksiin. Olemme näytellleet erilaisissa säissä. Ensi-ilta oli lämmin ja tuuleton, todella ihannesää kesäteatterille. Ihanteellinen oli tunnelmakin. Esityksen lopuksi Nuorisoseuran varapj, Arja Holma kukitti näyttelijät sekä ohjaajan lämpimän kiitospuheen saattelemana. Minä sain kunnian ojentaa ruusut seuramme kunniajäsenille, Helena Jyllille sekä Heikki Haapaniemelle, jotka myös ilahduttivat meitä Heikki kiitossanoillaan, ja Helena tekemällään runolla. Helena on esittänyt Niskavuoren Loviisaa Laviassa v. -56, eli 57 vuotta sitten. Nyt se vuosilukukin sitten selvisi, jota aiemmin tässä blogissani kaipailin. Kyllä oli jännittävää hänen edessään Loviisaa näytellä!

Seuraava esitys olikin jo osittain sateessa. Onneksi kuitenkin rankimman sateen hetkellä kahvittelimme Huuhkajavuoren tanssilavan suojissa. Tuntui, ettei pieni sade kuitenkaan tunnelmaa pilannut. Tuolloin oli katsomossa vuoden -56 Heta, eli Anna Anttila.

Eilinen esitys olikin äänenkäytön kannalta koettelemus. Tuuli oli voimakasta, lähistön haavat kahisivat. Vielä kun katsomo oli lähes täynnä, saimme tehdä kaikkemme, jotta äänet kuuluisivat. Toivon, että jokainen kuuli kuitenkin. Meillä ei ole tänä vuonna äänentoistoa, mutta aikaisempiin kokemuksiin pohjautuen, en sitä enää edes kaipaa, nimittäin noin kova tuuli olisi myös haitannut huomattavasti äänentoistolaitteita ja vaikeuttanut kuulemista. Kyllä kesäteattereissa luonnon armoilla eletään.

Yleisöä meillä on käynyt varsin paljon. Kiitos teille kun olette katsomoon saapuneet!

Odotan taas innolla huomista näytöstä. Esitysten välillä on kaikenlaisia juoksevia asioita hoidettavana. Juosten kävin myös ripustelemassa mattoja. Sunnuntain sade kasteli meidän mattomme, levitimme ne katsomon selkänojille kuivumaan. Maanantaina kävimme kääntämässä niitä, jotta kuivuisivat nopeammin. Sääennusteessa yöksi luvattiin sadetta, enkä saanut mielenrauhaa, ennen kuin olin käynyt laittamassa matot sateen suojaan. Olinkin siitä erittäin hyvilläni kun yöllä heräsin sateen ropinaan. Tiistai-aamuna kävin samalla lenkillä kun kävin taas levittelemässä matot ulos tuuleen ja auringonpaisteeseen. Yhden näyttelijänuoremme äiti sattui menemään autolla ohitseni kun juoksin kohti Huuhkajanvuorta. Kerroinkin hänelle että niin paljon on puuhaa ja kiirettä, että juosten pitää rientää :-)

Onhan sitä tekemistä ollut, en kiellä. Niskavuoren maailmaa on rakennettu sydämellä. Kun katselen kuvia, millainen lava oli ennen lavastuksia, ja kun vertaan siihen mitä se on nyt, olen todella tyytyväinen. Tekisi mieli laittaa tähän kuvia, mutta säästän vielä. Jokainen saa itse tulla paikanpäälle katsomaan. 

Koko tämä matka on verrattavissa synnytykseen. Välillä väsyttää ja sattuu todella lujaa. Epätoivo nostaa päätään. Mutta lopputulos on kaiken sen vaivan ja kivun arvoista. Jokainen kivistys ja rutistus on tarpeellinen, ja sen kaiken tuskan pystyy unohtamaan, kun lopputulos on sylissä ja voi onnellisena huokaista. 

Haluan kuitenkin yhden kuvankin laittaa. Äiti ja tytär, Juse ja Malviina, toivottavat teidät tervetulleiksi Niskavuoren maailmaan, joka vielä kuvanottovaiheessa on ollut hyvin keskeneräinen. Se heidät lienee noin miettiväiseksi saanutkin. Toki elämä Niskavuoren isäntäväen läheisyydessä saa miettimään syntyjä syviä, ehkä myös syntejä syviä.