Rahanpesua ja sovittelua

Kuten olen jo aiemminkin kertonut, näytelmän valmistamiseen tarvitaan jos jonkinlaista puuhaa. Löysin itseni mm. pesemässä rahaa..... Piti saada vanhan näköisiä rahoja, ja ne saatiin niin, että netistä tulostettiin -1880-luvun rahoja. Ohjaajalta sain vinkin, ja niinpä pesin setelit teellä, jotta niihin tuli vanha ajan patina. Pyykkinarullani liehui rahaa iloisesti tuulessa heiluen. Enpä usko, että naapurit enää jaksavat edes ihmetellä tekemisiäni.

 

 

 

 

 

 

 

Ilta-aurinko hemmotteli meitä tänään. Niinpä Huuhkajan lavalle, Niskavuoren lattialle levitettiin räsymattoja. Oli hieno seurata iloista puheensorinaa ja helmojen hyörinää, kun ennen harjoitusten alkua aseteltiin rekvisiittaa paikoilleen. Miten paljon roolivaatteet ja matot luovatkaan tunnelmaa. On paljon helpompi heittäytyä rooliin, kun saa siihen sopivat vaatteet yllensä. Muutama sovituskerta on takana, ja aika hyvällä mallilla alkaa puvustus olla.

 

Lavasteet ovat vielä keskeneräiset. Mutta vielä on aikaa, eiköhän taas työmyyrät saa valmista aikaan ajoissa. Penkeistä puuttuu vielä jalat. Olikin varsin koomista istua lähes lattialla. Siinä oli naurussa pitelemistä, kun yritti puhua vakavaa asiaa melkein polvet suussa. 

Näytelmän tarina vahvistuu kerta kerralla lisää, ja omassa päässä rakentuu aina vaan selkeämpi kuva siitä, mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu ja mitä kukakin sisimmässään tuntee. Loviisa on vahva luonnerooli, hänellä on paljon suuria tunteita, elämässä kipeitä asioita. Kerron tietenkin aina omalta kantiltani, mutta näytelmässä on muitakin vahvoja luonnerooleja. Tunneskaala on melkoinen. Tunteisiin eläytyminen ja heittäytyminen onkin ollut varsin tunteita herättävää. Niskavillat on noussut pystyyn, iho mennyt kananlihalle ja silmäkulmaan tirahtanut kyynel.