Kuka kukin on

Vaalikausi on vasta alkamassa, mutta me tiedämme jo kuka on ensi kesänä ministeri, kuka astuu kenenkin saappaisiin, tai lakeri- tai korkokenkiin. Roolijako on siis tehty, ja miten minusta tuntuu jo nyt, että roolithan istuvat kuin nenät päähän. Olemme päässeet lukuvaiheesta tekemisen makuun. Tosin plarit vankasti käsissä, tietenkin, saimmehan vasta hetki sitten tietää, kuka kukin on. Monta nauruntirskahdusta on kuulunut, kun olemme lukeneet ja harjoitelleet tekstiä.

Luvassa on siis kepeää komediaa, hulvatonta huumoria, ajankohtaisuutta ja paikallisuutta unohtamatta. Kuten jo aiemmassakin kirjoituksessani mainitsin, varsin monet ovat toivoneet ensi kesäksi komediaa, ja sitä on nyt luvassa. Käsikirjoitus, roolihahmot ja hyvin monet repliikit ovat jo itsessään hauskoja. Vielä kun siihen lisäämme paikallisen toteutuksen, uskon, että monen nauruhermoja kutkuttaa ja riemu repeää Huuhkajanvuorella. 

Seuraavalla kerralla pääsemme jo sovittelemaan vaatteita. Se tuo aina omaa roolihahmoa lähemmäksi itseä, tutummaksi, enemmän omaksi, kirjaimellisesti iholle. On mielenkiintoista nähdä, mitä kukakin on kaapeistaan ja naapurinkin kaapista löytänyt esitystä elävöittämään.

On hykerryttävää päästä papereiden pyörityksestä ja käytännön asioiden järjestämisestä tekemiseen. Vaikka olemme näytelmän tekemisessä ihan alussa vasta, minusta tuntuu, että olemme jo todella pitkällä. Alkuvalmisteluiden palapeli kun alkaa olla kasassa. Ei muuta kuin pökköä pesään ja täysillä tuulta päin. Jo vain, herra ministeri!