Kiitos ja kumarrus

Taas on yksi näytöskausi saatu päätökseen. Jännitykset on jännitetty, kummarrukset kumarrettu. Iso ja lämmin kiitos ihan jokaiselle jollakin tavalla projektissa mukana olleelle, niin näyttelijöille, talkoolaisille, tukijoukoille kuin Teille hyvät katsojat!

Näytelmä on aina vuoropuhelua. Yleisö antaa voimaa ja virtaa. Jokainen taputus, naurunpyrskähdys tai kuultu komentti antaa pontta jatkamiselle. Nähty hymynhäive kannustaa. Olen varsin tyytyväinen esityskauteemme, toivottavasti tekin! Säät olivat suosiollisia kautta kauden, helle helli jopa joidenkin mielestä varmasti liiankin kanssa. Ryövärit karvatakeissaan ja pipoissaan, Männiäiset kalsareissaan ja villasukissaan vuodattivat varmasti litratolkulla hikipisaroita. Eikä tainnut yleisössäkään palella. Lämpimät poutasäät saivat yleisöä kerta kerralla enemmän saapumaan paikalle. Hienoa! Kaikille onnistumisen kokemus on tärkeää, mutta erityisesti ajattelen tänä vuonna meidän nuorta ja tuoretta näyttelijäkaartia, jotka saivat tästä elämänsä kirjaan ikimuistettavan luvun.

Isommilta kommelluksilta ja haavereilta vältyttiin, mutta ei tainnut olla kertaa, etteikö jollain olisi jostakin kohdin veri virrannut. Pakko heti tunnustaa, tuo virtaaminen oli kyllä liioiteltua, mutta on aina niin hauska puhella näytelmän repliikein, on ne sitten omia tai muiden.

Kiitos, kiitos ja kiitos!