Tallataan tietä

"Mikä konsti, mikä kunnia on siinä, käydä esiin valmiiks tallatulla tiellä?" Sanoi Aleksis Kivi

Tuo lause osui silmiini eräänä päivänä, ja herätti mietteitä. Tietä tässä tallataan kohti tulevaa. 

Vuodenvaihteen tuleva kuntaliitos tuo monta muutosta myös meille. Mitä kaikkea, emme varmaan edes vielä tiedä. Vaikka olemmekin porilaisia, seura pysyy Lavian Nuorisoseurana. Olemme itsenäisiä, mutta yhteistyökumppanit ja -tahot ovat tarpeen. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Niitä aukeavia ovia on täytynyt etsiä, tallata tietä. 

Samoin pitää tallata tietä kohti kesäteatteria. Harjoitusten alkamista odotetaan jo innolla. Niin odotan minäkin. Mutta on monta käytännön asiaa, jotka pitää selvittää ja hoitaa ennen kuin päästään niin pitkälle. 

Välillä tien tallaaminen väsyttää, itsekin haluaisi päästä tekemään sitä mistä eniten tykkää ja miksi tähän harrastukseen on lähtenyt: näyttelemään. Mutta sitten taas muistaa, että tämä kaikki muukin on tärkeää, ilman ei päästä eteen päin, -ja itse asiassa sekin antaa jotakin; kun yhden vastoinkäymisen saa voitettua, herää sellainen etenemisen tahto, että oksat pois. Erään toisen ryhmän harrastajanäyttelijä sanoi osuvasti erään esityksen jälkeen: "Parasta on suunnittelu ja harjoittelu, esitys kun on ohi niin nopeasti". 

Nopeasti oli ohi myös tiistain teatteriretkemme Tampereelle. Mutta hyvät muistot jäi kantamaan pitkään. Kävimme katsomassa Saiturin joulua. On aivan ihana käydä katsomassa ammattilaisten osaamista, katsoa roolisuorituksia, kuunnella äänenkäyttöä, ihastella lavasteita. Vetää sanattomaksi, sekä saa tuntemaan itsensä taas niin pieneksi ja mitättömäksi, samalla kuitenkin saa uutta intoa miettiä tulevaa. Charles Dickensin sanoja lainatakseni: "Anna heidän nauraa, itkeä ja ....odottaa!"