Kerta ja kenraali

Mikä sade! Koko päivä on ollut melkoisen pilvinen ja sadekuuro on vähän väliä kostuttanut maita ja mantuja. Vain hetkittäin on aurinko pilkahdellut. Tosi hyvä tuuri meillä oli, kun illan harjoituksissa satoi vain vähän aikaa, eikä edes taivaan täydeltä. Tuuli kahisutti haavan lehtiä katsomon vieressä. Tunnelma oli -tekisipä mieli sanoa- huikea. Ainakin minulla. Alkupiirissä ohjaajan kannustuspuhe teki minuun suuren vaikutuksen. Taisipa tehdä muihinkin, tunsin energialatauksen ilmassa. Ilmassa alkaa olla tunnelmien tähtisadetta; joku ehkä kokee turnausväsymystä, onhan tiivis harjoitusjakso takana. Toisella taas vaikuttaa aika loppuvan kesken. Ilmassa on myös haikeutta. Jo nyt. Monen monet kerrat ollaan yhdessä touhuttu, käyty läpi kohtauksia. Suunniteltu, mietitty, kokeiltu ja korjattu. Tehty taas entistä paremmin, välillä notkahdettu. Ja kohta kaikki on taas jo ohi. Mutta vielä yhdet treenit ennen kenraalia, viikon kuluttua sitten ensi-ilta.

Kuvissa -Lisää ilmeitä, -Auttavainen aviomies sitoo vaimonsa kengännauhat, -Heinäkuu ja huopatossut jalassa käsien pesua kuralätäkössä.