Uutta putkeen

Kesäteatterinäytelmä on valittu ja harjoitukset alkaneet. Olen aivan intoa täynnä. Taas. Eija Vilpas sanoi eräässä haastattelussaan, että aina se rooli mitä tekee, on sillä hetkellä tärkein. Näytelmien teko on tuuleen piirrettyä. Yksi projekti jää taakse, muistojen arkistoon, seuraavaan tarttuu käsiksi.

Viime maanantaina, 3.3. olimme harjoittelemassa Huuhkulla, kuten me Huuhkajanvuorta kutsumme. Lähes talvettoman talven, hyvinkin keväisten päivien jälkeen, leskenlehtien ja sinivuokkojenkin jo kukkiessa, juuri tuona päivänä satoi räpäskää. Lavalla oli tehtävä lumityöt! Kesäinen tunnelma oli kaukana. Mieli oli kyllä kesäisen lämmin; ilahduttavan iso joukko meitä nyt on osallistumassa; 26 innokasta teatterikärpäsen puremaa. Joukossa on vanhoja tuttuja sekä myös ilahduttavasti uusia kasvoja. Harjoitusten edetessä ilta hämärtyi ja pimeni. Otsalamput olisi pitänyt olla mukana. Kännyköiden valossa tihrustimme plareja, jotka vielä ovat visusti käsissä, olemme vasta niin alkuvaiheessa.

Mukana on paljon lapsia sekä nuoria. Näytelmävalintammekin on koko perheen näytelmä Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär. Ehkä näytelmä ei kuitenkaan sovellu ihan perheen pienimmille.

Näytelmässä tulee olemaan oletettavasti paljon fyysistä tekemistä, niinpä tänään olimmekin yhteisissä leikkimielisissä liikuntatreeneissä. Pelasimme aikuiset ja lapset yhdessä Hessu Hipattajaa sekä Tervapataa hivenen muunnellusti eli Vinkkeliä banaania. Ensi tiistaina klo 17 on jälleen tarkoitus pelailla jotakin. Tervetuloa mukaan!