Kohta kajahtaa

Kolme yötä jouluun -ei sentään, vaan ensi-iltaan. Jännitys alkaa hiipiä luokse. Kaikki on valmiina, vai onko; onhan?! Onko varmasti muistettu huolehtia joka asia? Viime tipan järjestelyjä tuntuu riittävän. Tuleeko katsojia? Vuorosanojen muistaminen on aina iso jännitysmomentti. Entä jos tulee musta aukko? Mitä sitten tehdään, iskeekö paniikki? Pitää keskittyä, keskittyä, keskittyä. Kuunnella ja elää mukana. Miten joka kerta voikin jännittää yhtä paljon?

Olemme jo saaneet vähän tuntumaan katsojista. Meillä on ollut harjoitusyleisöä, mm maanantain läpivedossa oli kymmenkunta katsojaa, nuorisoseuralaisia, lehdistöä, naapureita. Katsojien läsnäolo tuo aina oman tunnelmansa ja jännityksensä, sekä pontta tekemiselle.

Perjantaina esitämme kenraaliharjoituksen täydelle salilliselle; yläkoulun ja lukion oppilaille, opettajille sekä muulle henkilökunnalle. Haastavaa, mutta mielenkiintoista. On hieno tarjota koululle kiitokseksi mahdollisuus katsoa teatteria; olemmehan saaneet harjoitella koulun tiloissa, ja siellä myös saamme esityksemme esittää.

Gabriel on vanha tarina, mutta niin ajaton. Angerin vanhapiikasisarukset ihastuvat ja rakastuvat charmikkaaseen Gabrieliin, joka aivan työkseen huijaa naisia. Mutta kuka lopulta huijaa ja ketä vai huijaako kukaan ketään? Tule katsomaan!